Koska saamme ihan puhtaasti talvivauvan ja kuljemme pitkiä matkoja autolla,
päätin ommella kaukaloon peiton.
Matkat mummoloihin on noin 60km ja 80km, joten ompelin superlämpimän peiton,
joka korvaisi kokonaan toppapuvun käytön automatkan aikana.
Ostin siis kuviollista ja yksiväristä fleecekangasta sekä väliin kangaskaupan paksuinta vanua.
Kuva ei ole oikein edustava, kun vauva ei vielä ole peiton mutkassa,
mutta idean varmaan ymmärtää :).
Vauva on siis turvallisesti vöissään peiton sisällä.
Peitto voi kuitenkin jakaa mielipiteitä turvallisuudesta,
joten jokainen käyttäköön peittoaan oman harkinnan mukaan,
mutta oma henkilökohtainen mielipiteeni on,
että kerran voin käyttää turvakaukalon pienennintä tai toppapukua vauvalla kaukalossa ollessaan,
tuskin tämä peitto sen huonompi vaihtoehto on :).
Ja näin se valmistui:
Tarvitsin:
* 1m x 1m (kuviollista) fleeceä
* 1m x 1m ohuempaa fleeceä (voi käyttää myös vaikka flanellia)
*1m x 1m vanua
Taitoin ensin kuviollisen fleecekankaan nelinkertaiseksi
ja leikkasin kulmat kuvan mallin mukaisesti.
Lopuksi leikkasin vielä huppukohdan, eli yhdestä kulmasta palan pois.
[ Jos haluaa syvemmän hupun kuin mitä minä olen tehnyt,
voi kangasta leikata kulmasta pois reilummin.
Meillä on vauvalla sitten lämmin (aiemmassa postauksessa esittelemäni)
kettupipo, joten se riittää hänelle. ]
Kangas näyttää tältä leikattuna.
Sitten leikkasin kuviollisen fleecen mukaan toisen fleecen ja vanun samankaltaisiksi.
Asettelin fleecien oikeat puolet vastakkain ja vanun niiden alle.
Neulasin osat kiinni toisiinsa.
Aloitin ompelun tulevan hupun kohdasta, eli jätin pois leikatun päädyn ompelematta,
siitä tuli kääntöaukko.
Ompelin kankaat yhteen pisimmällä tikillä seuraten kuviollisen fleecen reunaa,
noin paininjalan verran reunasta.
Kankaat eivät aina olleet ihan tasallaan reunasta, mutta nou hätä!
Kunhan kaikki kankaat vain kiinnittyvät toisiinsa...
...koska siistin reunat leikkaamalla noin puolen sentin päästä tikistä.
Lisäksi siksakkasin vielä reunat, mutta tämä ei välttämättä ole pakollista.
Sitten käänsin ompeluksen fleecien välistä,
näin vanu asettui nätisti fleecien väliin.
Leikkasin pienen palan vanua hupun kohdasta,
eli siitä, josta ompelus käännettiin.
Käänsin fleecien reunat sisäänpäin ja neulasin, mutta en vielä ommellut!
...Vaan tikkasin ensin peiton reunat (lukuunottamatta neulattua kohtaa).
Sen jälkeen taitoin aiemmin neulaamani kohdan kuviopuoli sisälle päin ja ompelin sauman.
Tässä vaiheessa, vaikka vanua on leikattu hieman paksuutta vähentämään,
suosittelen ompelemaan rauhallisesti, koska ommeltavana on kahdeksan fleecekerroksen lisäksi kaksi vanukerrosta kerralla...
Ja tietysti tässä vaiheessa viimeistään on hyvä huomata,
että koko ompeluksen ajan on ollut ohut pyöreäkärkinen jersey-neula käytössä (joka tietenkin katkeaa)
ja on vaihdettava farkkuneulaan ;D...
Sen jälkeen on hyvä sommitella peittoa kaukaloon ja merkata vöiden kohdat.
Minun kaukaloni vaati tällaiset reiät vöilleen.
Viivat voi myös piirtää, jos siltä tuntuu,
mutta itse vain neulasin kohdat.
Ompelin neulojen ympäriltä tuollaiset kohdat, jotka sitten leikkasin auki.
Leikkasin varovaisesti tikkien keskeltä...
Päätin tikata vyönreikien reunat tiheimmällä siksakilla,
eli tässä tapauksessa käytin napinläpien ompeluun tarkoitettua ommelta.
Kaikista tihein siksakki toimii siis yhtä hyvin.
Tadaa, siinä se on!
Vyöt tulevat näpsäkästi rei'istä :).
Jos ihan hifistelyn puoleen oltaisiin menty,
olisin voinut ommella noiden pitkien pystyreikien väliin vaikka tarranauhan pätkät,
mutta olkoot: Toimii näinkin :).
Tuttu pikkunalle taas testaamassa valmista ompelusta...
Peitto on siitä kätevä, että vauvan ollessa kaukalossa
on peittoa helppo tarvittaessa hieman raottaa
tai vaikka "aukaista" peitto kokonaan, jos "hikkee pukkaa" :)
